Viimeinen peli ja pois lähtö osa 2

Seuraavana päivänä pyörimme Thessalonikissa yhden intialaisen ja yhde jenkkiläisen tyypin kanssa. Kävimme kiertoajelulla ja pidimme hauskaa. Leikimme normaaleja turisteja. Kunnes olikin aika jo joutua meidän junalle, missä nukuimme erittäin epämiellyttävästi.

Ateenaan päästyämme olimme taas väsyneitä, mutta kävimme silti kiertelemässä raunioita ja muita nähtävyyksiä.

Koneemme lähti vasta illalla ja silloinkin kohti Pariisia, missä ajattelimme viettävämme oikein mukavan yön Pariisin yökerhoissa ja ties missä kierrellen. Toisin kuitenkin kävi. Saavuimme Pariisiin ja kaikki kentällä olevat liikkeet olivat kiinni. Pariisin lentokentän juna-asemalle päästyämme kuulimme kuulutuksen, että poikkeuksellisesti viiminen juna kohti Pariisia lähtee parin minuutin kuluttua. Jouduimme jäämään tuolle kylmälle hiljaiselle kentälle yöksi. Se oli kauheeaa!

Tosin Pariisiin lento sujui mukavasti kun pääsimme premium luokkaan jostain syystä. Nautimme shamppanjaa ja kunnon aterian ja kaikista rikkaiden ihmisten etuoikeuksista lentokoneessa.

Viimeinen peli ja pois lähtö

Viimeinen peli alkoi huvittavissa merkeissä. Esalla piti olla Laura Perez vastassaan, mutta häntä odottikin pelilaudalla aivan joku randomtyyppi. Kovana shakkimiehenä Esa ei kuitenkaan häkeltynyt vaan ajatteli katsoneensa vastustajan väärin ja alkoi pelaamaan. Tätä jatkui kunnes Esan oikea vastus tuli vastaan. Tuomarikin tuli paikalle häätämään väärää pelaajaa. Eli kaikkea sitä voikin sattua.

Esa oli kuitenkin niin rakastunut vastustajaansa, että suosiolla hävisi tälle ja antoi tästä tulla naisten fidemestarin. Minä voitin oman viimeisen pelini.

Pelien ja palkintojen jälkeen menimme baariin pelailemaan yhdessä muiden suomalaisten kanssa. Siihen paikalle tuli kansainvälinenmestari Robert Wachtel. Pääsin pelaaman häntä vastaan. Tämä oli ensimmäinen kerta kun pelaan kansainvälistä mestaria vastaan joten tämä oli myös ensimmäinen kerta kun voitan sellaista vastaan. Hänen puolustuksekseen täytyy sanoa, että hän ei harrasta shakkia enää aktiivisesti. Mutta mestari kuin mestari...

Kahdeksas peli

ennen kuin kahdeksas peli saatiin käyntiin, oli vuorossa ykköspöytien pelaajien tarkastus mahdollisten huijausvälineiden varalta. Poliisit oli pyydetty suorittamaan tätä toimenpidettä. Kaikilta löytyi kännyköitä, mutta kellään ei ollut enää taskusta ottaessa mikään päällä. Tämä toimenpiden suoritettiin, koska erästä pelaajaa oli syytetty huijauksesta. 

Huijauksesta syytettyä ei kuitenkaan saatu kiinni mistään laittomasta vaan hänen annettiin jatkaa peliä. Tämän episoodin takia kaikkien pelit myöhästyivät noin vartilla, mutta ei se mitään. Tämä ei ollut mitään verrattuna siihen myöhästymiseen, minkä syytettynä ollut sai aikaan saadessaan sydänkohtauksen/lämpöhalvauksen/hyperventilointikohtauksen/taimuunoireisiinsopivankohtauksen. Kaatui kuin kivi laudalle. Hotellin sairaanhoitaja saatiin nopeasti paikalle, mutta ambulanssilla kesti jonkin aikaa. Onneksi pelaaja näytti olevan jo tajuissaan kun häntä siirrettiin kohti ambulanssia. 

Pelien tulokset olivatkin edellisessä päivityksessä.

Kalimera!

Lauantai aamuna ennen yhdeksää sängystä ylös ja alas vastaanottoon. Vastaanottotiskin luona ei näkynyt ketään. Ei Kolumbialaisia, ei Intialaisia, ei Puolalaisia. Onko meitä huijattu? Kuului kysymys. Aikamme odotettuamme menimme aamupalalle, missä tapasimme Puolalaisen, joka sanoi ettei lähdekkään. Näimme myös Kolumbialaiset, jotka sanoivat lähtöajaksi kello kymmenen. Intialaisia (jotka järjestivät tätä reissua) ei näkynyt missään.

Aamupala vei omalta osaltani krapulan pois, vaikka väsymys hieman vaivasikin. Intialaiset löytyivät siinä ennen yhtätoista ja veneretkelle lähdettiin viimein ennen kahtatoista. Ulkomaalaisten ajantaju!

Veneretkellä oli mukavaa ja virkistävää.

Illan peleissä minä pelasin tasan ja Esa hävisi.

Esa meni nukkumaan, kun minä lähdin vielä Kaatialan Pekan kanssa pelaamaan pikapelejä.

Perjantai päivä. Kierrokset 6 ja 7.

Perjantai oli taas kiireinen päivä. Ennen yhdeksää ylös, aamupalalle ja kymmeneksi pelaamaan ensimmäistä peliä.

Aamu tuntui jo herätessä väsyneeltä. En tiedä miksi, ehkä kisaväsymys otti valtaansa. Aikasemmat kolme peliä olivat tosin olleet aika helppoja. Tässä vaiheessa minulla oli siis 3/5 ja Esalla 4/5.

Menimme yhtäaikaa pelipaikalle Esan kanssa ja etsimme omat pelipaikkamme. Vähän jälkeen kymmenen kävin tuomarilta kyselemässä, että kauan minun pitää odottaa vastustajaa kunnes se häviää pelin? Vastaus kuului, että 30min. Kerkesin jo miettimään, että tuleeko tästä helppo piste, kunnes 20minuutin odottelun kohdalla vastustajani astui sisään ovesta.

Aloimme käymään henkistä kamppailua laudan yliherruudesta tuon kauniin naisen kanssa. Voitto tuosta pelistä olisi ollut aivan käteni ulottuvilla, jos olisin huomannut erään ratsuhaarukan. Olin kuitenkin niin keskittynyt omiin suunnitelmiini ja upseerien kehitykseen, että en tätä huomannut (ja ratsuni oli vielä mukavalla paikalla kaiken lisäksi). En siis tehnyt haarukkaa, peli oli silti hyvin tasainen loppuun asti, kunnes tuo nainen sai yliotteen pelistä.

Pelin jälkeen olin hyvin vihainen itselleni etten huomannut tuota ratsuhaarukkaa ja seuraava peli samana päivänä meni tuon vihaisuuden jälkimainingeissa ja pelasin varmaan huonointa shakkia mitä olen koskaan pelannut.

Esa sai puolitoista pistettä perjantai päivän peleistä. Koska myöhempi pelini oli ollut erittäin huono ja lyhyt päätin vetää henkisesti tasoittavan kännin ja olinkin kerennyt juomaan puolitoista viinipulloa ennen Esan pelin loppua.

Seuraavana päivänä peli olisi vasta puoli viideltä illalla, joten ei olisi mitään hätää siitä vaikka aamulla nukkuisikin myöhään.

Lähdimme siis ravintolaan. Yritimme mennä diskoon ensin, mutta valitettavasti se oli kiinni. Ravintolassa joimme ja tutustuimme kahteen intialaiseen ja kahteen puolalaiseen pelaajaan, jotka pelasivat pikapelejä. Aloimme pelaamaan ja juomaan heidän kanssaan. Joskus kahden aikaan intialaiset kertoivat, että ovat menossa seuraavana aamuna yhdeksältä veneretkelle Puolalaisten ja Kolumbialaisten kanssa ja pyysivät meitä mukaan. Humalaspäissään suostuimme tähän.

Neljän maissa kömmimme omaan hotellihuoneeseemme nukkumaan.

Herete, Herete, vai miten se nyt sanotaankaan!

Noniin. Viides peli on ohi! Eilisistä peleistä, niin pelasin molemmat pelit mustilla ja voitin molemmat pelit leikiten. Tänään pelasin valkoisilla. Vastustaja lähti vastaani carokannilla 1.e4 vastaa ja olin hyvin onnellinen. Olimme Esan kanssa nimittäin vasta katsoneet carokannia ja toivoneet, että sellainen tulisi vastaan. Ja niin tulikin! Muutaman avaussiirron jälkeen olin jo upseerin voitolla ja peli näytti muutenkin oikein makoisalta minulle. Tässä kohtaa tekstiä ei tulee sanaa "mutta" ja selitystä miksi hävisin, koska en hävinnyt vaan voitin!

Esa kärsi eilen aamulla ensimmäisen tappionsa, mutta sai kerättyä itsensä ja voitti päivän toisen pelinsä. Tämän päivän pelistä en vielä tiedä, koska tätä kirjoittaessani Esa on vielä pelaamassa.

Eilen ei oikein kerennyt muuta tehdä kuin syödä ja pelata. Mainitsinko jo muuten, että täällä on todella hyvät ruuat! Aivan erinomaiset! Ja tänään päivällä, kävellessämme kohti kaupunkia ja takaisin, tuli sellainen olo, että shakin peluu estää meitä kokemasta tätä paikkaa kokonaisuudessaan (yleensä työnteko häiritsee shakinpeluuta ja nyt shakin peluu häiritsee muuta elämää).

Kävimme siis kaupungilla. Ostimme samaa kuin viimeksikin: Kaljaa ja viiniä. Hyvä yhdistelmä, juuri sopiva suomalaisturisteille. Tosin emme kyllä ole juopotelleet täällä mitenkään kunnollista känniä missään vaiheessa, vaikka välineet siihen ovat olleetkin.

Rantaa pitkin kaupunkiin mennessä oli siellä tällä kertaa esteitä. Viimeksi kävelimme ihan mukavasti hiekalla kaupungin rajalle, mutta nyt jouduimme kahlailemaan vedessä, kun eilisen sateilta oli vedenpinta noussut. Eikä täällä vesi ole yhtään sen lämpimämpää kuin Suomessakaan. Muuten on kyllä lämmintä.

Olen jo katsonut talon mihin muutan eläkkeellä. Se on mukava talo tuossa vuoren kupeessa, melkein huipulla. Vanhana ja raihnaisena sitten kävelen joka päivä mäkeä alas kauppaan ja kotimatkalla totean, että en jaksa kiivetä ylös asti vaan jään vuoren alla olevaan baariin.

Viimein Kreikassa!

Matka helsingistä Ateenaan sujui iloisin mielin, varsinkin kun koneenvaihtokaupungissa, Amsterdamisssa, oli erittäin mukavat säkkituolit, jossa nukkua hetkisen verran. Jouduimme siis nukkumaan, koska lähdimme matkaan Kotkasta kolmen aikaan yöllä, ilman yöunia.

Kreikkaan saavuttuamme, totesimme Ateenan olevan kehitysmaa: Mikään ei toiminut, kaikki oli kurjaa ja kävelytiet olivat ihmeen kapeita, loppuivat kesken ja puita kasvoi miten sattui. Kreikkalaiset myös kiertävät veroja hyvin paljon (liekö tästä syystä Kreikan talous ahdingossa?), ainakin taksikuski Thessalonikissa ja baarinpitäjä Ateenassa.

Ateenan keskusrautatieasemalle saavuttuamme ajattelimme olevamme väärässä paikassa, kun se oli niin onneton. suurinpiirtein kokoluokkaa Kotkan asema, mutta vain rähjäisemmässä kunnossa. Yllätys yllätys sielläkään ei valotaulut toiminut (eikä myöskään määrän päässämme Thessalonikissa).

Junalla Thessalonikiin, sieltä taksilla Thessalonikin lentokentälle odottamaan kilpailun järjestäjän järjestämää yhteiskyyditystä. Onneksi yhteiskyydityksen aikana alkoi näyttää siltä, että Kreikka saattaakin olla ihan hieno paikka, varsinkin kun saavuimme Neos Marmarakseen. Neos Marmaras on aivan ihana paikka, hotelli on hulppea ja ruoka on hyvää!

Tätä kirjoittaessani kaksi peliä on pelattu. Yritän jossain vaiheessa laitella pelejä ylös koneelle, vaikka täällä tuntuukin, että on kokoajan niin paljon tehtävää, että ei kerkeä blogia kirjoitella. Kuitenkin, Esa voitti ensimmäisen pelin, lievästi ehkä tuurilla, mutta voitti kuitenkin. Tuurilla tarkoitanm, että vastustajalla oli selkeä voitto jatko olemassa, mutta ei halunnut pelata sitä (tämä oli se tuuri kohta) ja Esa hoiti pelin kotiin.

Itselleni ensimmäisessä pelissä osui 15-vuotias Intialainen poika. Minua ärsyttää pelata lapsia vastaan, koska heidän lukunsa ei koskaan kerro heidän tasostaan mitään ja heillä on todennäköisesti parempi valmentaja kuin minulla (jolla ei ole valmentajaa ollenkaan). Kuitenkin, hyvin tasaisen pelin jälkeen vastustajani sai otettua yliotteen pelistä saatuaan pienennettyä minun liikkumistilani hyvin pieneksi.

Toisessa pelissä Esalla oli vastassa Columbialainen nainen, joka pelasi aika huonosti. Tai ei varsinaisesti huonosti, mutta hieman passiivisesti, ja antoi Esan hoitaa voittopuolen.

Minulle toisella kierroksella arvottiin taas lapsi! Tämän tulevaisuuden suurmestarin kanssa pelasimme hyvinkin tasaista peliä pitkään, kunnes taas kävi niin, että minulla ei ollut tilaa liikkua. Molemmat lapset ovat pyrkineet pelaamaan hyvin suljettua peliä ja pienentämään tilaani, ilman että olen saanut tehtyä asialle mitään.

Kävimmme myös Neos Marmaraksen kaupungissa täältä hotellilta ja se oli mukava matka. Täällä on lämmintä, ja mukavaa.